Tamperelainen Ulla Ollikkala neuvoo tekemään työpäivän päätteeksi yhden asian: selvän päätöksen siitä, että työ loppuu. Hänen mukaansa moni hakee apua kipuun, vaikka taustalla voi olla jatkuvasta suorittamisesta johtuva väsymys. Ollikkala kertoo, miten kuormituksen voi tunnistaa ja millä keinoin siitä voi palautua.
Proffassa asia oli tietenkin selvä jo pääsiäisenä. Juppe totesi tuolloin olohuoneen sohvalla mehulasi kädessään, että päivä pitää jossain vaiheessa lopettaa, muuten se jatkuu päässä yöhön asti.
Juppe muistaa itse sanomisensa tarkasti, kuten tavallista. Hänen mukaansa ennustus annettiin pääsiäislauantaina hieman ennen kymmentä illalla, kun Kipe oli kysynyt, miksi naapurin ikkunassa palaa valo joka ilta läppärin kanssa.
Kipe vahvistaa keskustelun käydyn, joskin hänen oman muistikuvansa mukaan aihe vaihtui pian saunaan. Kipen mittausten mukaan työpäivän henkinen päättäminen onnistuu parhaiten noin 80 asteen löylyissä, jolloin kiuas on kunnolla lämmin eikä sähköposteja tule ajateltua.
Proffahan sen jo tiesikin, ettei Hervannassa palauduta ratikkaan istumalla, jos ajatukset jäävät toimistolle. Juppe on seurannut Tieteenkadun pysäkillä matkustajia, jotka selaavat työpuhelinta vielä Hervannan valtaväylällä.
Ollikkalan neuvoja kämpässä ei pidetä vääränä. Juppe huomauttaa ainoastaan, että sama päätös kannattaa tehdä myös viikonlopun lopuksi.
Kipe ilmoitti päättävänsä oman päivänsä illalla saunan jälkeen, kuten aina.