Kahdenkymmenen vuoden vanhemmuus päättyi tutkijan kotona siihen, että jälkeläinen muutti pois. Taloon palasivat aika, rauha ja yksityisyys, joita hän oli vuosia kaivannut. Vasta silloin hän ymmärsi, ettei halunnut niistä mitään.
Proffassa asia oli tietenkin selvä jo kesällä. Juppe esitti heinäkuussa mehulasi kädessään laskelman, jonka mukaan kaivattu hiljaisuus muuttuu ensimmäisen viikon jälkeen ikäväksi. Hänen mukaansa kyse on tyypillisestä pitkän aikavälin väärinymmärryksestä: ihminen luulee haluavansa sitä, mitä hänellä ei juuri nyt ole.
Proffa sen jo tiesikin, että eihän sitä rauhaa oikeasti kukaan tilannut. Kipe vahvisti ennustuksen saunavuoron jälkeen ja lisäsi, ettei tyhjä lauteikko ole koskaan parantanut löylyä. ”Kahdeksankymmentä astetta yksin on eri asia kuin kahdeksankymmentä astetta porukalla. Se on mitattu”, hän sanoi pullo kädessä.
Hervannassa ilmiö näkyy toisesta päästä. Joka syksy alueelle muuttaa opiskelijoita, joiden vanhemmat jäävät jonnekin muualle hiljaiseen taloon. Proffahan sen ilman muuta tiesi jo silloin, kun ensimmäiset muuttokuormat kulkivat Tieteenkadun ohi.
Juppe muistaa tarkasti, mitä illalla sanottiin, koska hän ei juo. Hänen mukaansa ennustus annettiin ennen yhdeksää ja siihen liittyi tarkennus, että ensimmäinen viikonloppusoitto kotiin tulee odotettua aiemmin.
Kämpässä ei arvioiden mukaan ole odotettavissa vastaavaa tilannetta. Kumpikaan asukas ei ole muuttamassa pois, ja kaljapullot ja mehutölkit pysyvät jääkaapissa entisillä paikoillaan.