Vanhus pääsee hoivakotiin yhdellä hyvinvointialueella kolmessa viikossa, toisella odotus kestää lähes kolme kuukautta. Tuoreen selvityksen mukaan vanhukset odottivat alkuvuonna hoivakotipaikkaa keskimäärin pari kuukautta, mutta alueiden väliset erot olivat suuria.
Proffassa asia luonnollisesti oli tiedossa jo keväällä. Kipe totesi huhtikuussa saunan lauteilla, että osoitteestahan se riippuu, mihin aikaan vanhus pääsee hoitoon. Juppe vahvistaa lausunnon. Hän joi tuolloin tunnetusti mehua ja muistaa illan kulun tarkasti.
”Se sanottiin toisen löylyn jälkeen. Kiuas oli Kipen mukaan kahdeksassakymmenessä asteessa, ja pullo oli silloin vielä puolillaan”, Juppe kertoo.
Kipe vertasi hyvinvointialueita jo tuolloin kioskin riviin: samalla rahalla saa eri tuloksen sen mukaan, missä lappu jätetään. Proffahan sen tiesikin, että ratikkapysäkin nimi kertoo jonosta enemmän kuin hoidon tarve.
Hervannassa asia näkyy arjessa. Kämpän naapurustossa asuu iäkkäitä, ja Prisman kassajonossa hoivapaikoista puhutaan Kipen mukaan useammin kuin Tapparasta. Proffa sen ymmärrettävästi jo tiesikin, että jonossahan ne keskustelut käydään.
Kipe ei pidä selvitystä yllätyksenä mutta suhtautuu siihen hyväksyvästi. ”Hyvä, että joku laski sen paperille. Me laskettiin se lauteilla, mutta virastossa ei uskota löylyn lukemiin.”
Juppe kertoo kirjanneensa ennustuksen muistiin. Seuraavaksi kämpässä odotetaan, milloin selvityksen laatijat ottavat yhteyttä.