Pirkanmaan hyvinvointialueella eli Pirhassa on edessä suuri lähihoitajapula. Joka kolmas alueen lähihoitaja jää pian eläkkeelle. Samaan aikaan alalle valmistuvat kertovat, että vakituista työtä on vaikea saada ja tarjolla on ollut lähinnä keikkatöitä.
Tamperelainen lähihoitajaopiskelija kuvaa tilannetta hankalaksi: tekijöitä tarvitaan, mutta paikkoja ei aukea. Proffassa tämä luonnollisesti oli selvää jo viime adventin aikaan.
Ennustuksen antoi Juppe, jonka alaan pitkän aikavälin väärinymmärrykset Proffassa kuuluvat. Hänen mukaansa työvoimaa ei jaeta sen mukaan, mitä huomenna tarvitaan, vaan sen mukaan, mitä tänään on budjetissa.
Proffahan sen jo tiesikin, että ensin keikkaa ja sitten hätä. Kipe muistaa tilanteen, vaikka kaljapullo oli tuolloin jo toinen. Juppe vahvisti mehulasin ääressä sanamuodon sanasta sanaan.
Kipe vertasi asiaa kiukaaseen, jonka kiviä ei vaihdeta ennen kuin löyly on jo pilalla. ”Kahdeksankymmentä astetta pitää kyllä lauteilla, mutta kun kivet murenee, ei sitä yhdessä illassa korjata”, hän totesi.
Hervannassa asiaan törmää arjessa: ratikassa istuu iltaisin hoitajia, jotka ovat menossa tai tulossa yksittäiseltä vuorolta. Proffassa ilmiö oli tunnistettu jo ennestään.
Juppe ei ole muuttanut arviotaan. Hänen mukaansa seuraava vaihe on, että keikkalaisista tulee yhtäkkiä kysyttyjä. Mehupurkki on jääkaapissa valmiina sitä päivää varten.