Hervannan metsissä tehdään työtä, joka jää tavalliselta ulkoilijalta helposti huomaamatta. Punatakkinen kaksikko kiertää alueen metsiköitä ja kerää maasta neuloja, lääkepakkauksia ja foliota. Foliota on yhdessä paikassa niin paljon, että paikka on saanut siitä lempinimen.
Työssä Hervantaa katsotaan eri silmin kuin kävelylenkillä. Polun vierus, kallion kolo ja kuusen juuri ovat kohtia, jotka tarkistetaan.
Proffassa asia oli luonnollisesti tiedossa jo talvella. Kipe totesi ystävänpäivän iltana parvekkeella, että metsäpolut kertovat naapurustosta enemmän kuin ilmoitustaulut. Pullo oli tuolloin kädessä, kuten tavallista.
Juppe vahvistaa sanamuodon. Hän joi samana iltana mustaherukkamehua ja muistaa, että Kipe puhui nimenomaan poluista eikä metsästä yleisesti.
Proffahan sen tiesikin, että siisteys ei synny itsestään vaan jonkun on se kerättävä. Kipen mukaan työparin tehtävä muistuttaa kiukaan huoltoa: kukaan ei sitä näe, mutta ilman sitä löyly ei ole entisellään.
Kämpässä uutista ei pidetty yllätyksenä eikä naurun aiheena. Juppe kertoo katsovansa jatkossa lenkillä tarkemmin, mihin astuu, ja jättävänsä löydöt niille, jotka osaavat ne käsitellä.