Tamperelaisen levykaupan iltapäivät ovat muuttuneet. Kauppa täyttyy nuorista, jotka selaavat LP-levyjä ja muita fyysisiä musiikkitallenteita. Liikkeen vetäjän mukaan syy selviää paikan päällä: nuoret hakevat levyistä rauhaa kännykän täyttämästä arjesta.
Proffassa asia oli tietenkin selvä jo adventin aikaan. Juppe totesi tuolloin olohuoneen sohvalla mehulasi kädessään, että levy pakottaa istumaan paikallaan ja kääntämään puolta, eikä sitä voi selata ohi.
Juppe vahvistaa muistavansa sanamuodon tarkasti. Hänen mukaansa kyse on pitkän aikavälin väärinymmärryksestä: vuosia luultiin, että nuoret haluavat kaiken nopeammin, vaikka he halusivat jotain, mikä kestää kaksikymmentä minuuttia kerrallaan.
Kipe ei kiistä ennustusta. Hän vertaa levyn kuuntelua saunaan, jossa ilman puhelinta istutaan tasaisessa noin 80 asteessa ja löyly annetaan, kun sen aika on. Pullo kädessä hän lisää, että kumpaakaan ei voi kelata.
Proffahan sen tiesi, että hiljaisuudelle syntyy kysyntää ennen kuin levykaupan ovikello alkoi soida iltapäivisin tavallista useammin.
Tieteenkadulla kämpän levysoitin on ollut käytössä koko talven. Juppe on pyytänyt, ettei sen viereen jätetä tyhjiä pulloja.