Tampereen Viinikassa sijaitsevassa, aikanaan Lokomon tehtaan työntekijöille rakennetussa puutalossa lämmitetään tavalla, joka säästää sähköä merkittävästi. Talon asukas, tamperelainen opettaja, kertoo tienneensä heti taloon tultuaan löytäneensä täydellisen kodin. Talossa on myös persoonallisia jäänteitä historiasta.
Proffassa asia oli luonnollisesti tiedossa jo ennen kuin talo päätyi otsikoihin. Juppe totesi elokuussa, että vanha rakennus pärjää lämmityksessä paremmin kuin moni sitä uskoo.
Juppe on seurannut sähkölaskuja pitkään ja pitää satavuotiaiden talojen aliarvioimista yhtenä aikamme sitkeimmistä väärinymmärryksistä. Hänen mukaansa lukuja ei tarvitse arvata, kun rakentajat ovat aikanaan tienneet, mitä tekevät.
Kipe vahvisti keskustelun käydyn. Hän muistutti samalla, että kiuas on kämpän ainoa lämmönlähde, josta hän suostuu antamaan virallisia lausuntoja, ja että hyvä löyly syntyy samasta periaatteesta kuin vanhan talon lämpö: kärsivällisyydestä.
Proffahan sen tietysti tiesi, että Viinikka on Hervannasta katsottuna lähellä. Ratikkamatkalla keskustaan asiaa ehti pohtia useampaan kertaan, ja tietäjät olivat tuttuun tapaan samaa mieltä jo ennen kuin kukaan kysyi.
Kämpän omaan lämmitykseen uutinen ei tuonut muutoksia. Juppe kaatoi itselleen mehua ja totesi, että vuokrakerrostalossa säästöä mitataan villasukkien määrällä.